Kevyemmät askeet fyysisesti vai psyykkisesti

Kategoria: mielenhallinta, yleiset

Kevyemmät askeleet fyysisesti vai psyykkisesti?

Kevyemmät askeleet tarkoittaa meille eri asioita, mutta ajattelin tarkastella tässä kirjoituksessani kevyempiä askeleita painon kannalta. Iso asia, joten katsotaan mitä ajatuksen virta tällä kertaa tuokaan mukanaan.

Kevyempi olemus tarkoittaa usein ulkoisia tekijöitä, jolloin vaatteet istuvat paremmin, näytämme paremmalta ja toki tämä auttaa itsentoasioissa. Liikunnan kannalta jokainen pudotettu kilo tarkoittaa kevyempää olo ja kevyempiä askeleita. Nivelet kiittävät jo muutaman prosentin pudotuksesta, saati suuremmista lukemista. 

Kun teemme päätöksen pudottaa painoa, on tavoitteenamme sitten keveympi lenkki tai istuvampi mekko, olemme innoissamme tavoitteesta ja alussa kaikki sujuu kuin leikki. Tuloksia syntyy mukavasti, teemme sen sitten millä menetelmällä tahansa, mutta kilokalorivajetta syntyy koko ajan. Kuitenkin JOS tätä tekemistä ohjaa liian rajoittavat säännöt ja ohjeet, motivaatio useilla hiipuu tekemisen myötä. Mielen voima on pitkäjänteisissä projekteissa suurempi kuin uskommekaan. 

Ei -listasta mahdollisuuksiin

Monissa muutokseen ohjaavissa menetelmissä suuressa roolissa on asiat, joita emme saa tehdä. Se on helppoa, kun tietää ettei saa syödä hiilihydraatteja, tai ei saa syödä pullaa, jäätelöä ja mitä milloinkin. Mutta matkan varrella tuolta ei-listalta alkaa nostaa päätään ne asiat, joilla olemme saaneet helpotusta stressihetkeen hetkellisesti tai jotka kuuluvat joihinkin rutiineihimme. Mitä tapahtuu lapselle, kun kiellät häntä tekemästä jotain? Voiko olla mahdollista, että hän salaa kokeilee tätä "kiellettyä juttua"? Voisiko se olla mahdollista?

Voisiko muutosta tavoitellessa toimiakin paremmin se, että kiinnitämme kieltojen sijaan huomion mahdollisuuksiin. Toisiko se meille henkisesti lisää voimavaroja. Ajatella, mitä kaikkea minä saan tehdä? Huomio siirtyy pois siitä ei-listasta joka ei todellisuudessa kuitenkaan poistu minnekään. Sillä kyllähän jos puhutaan painonpudotuksesta, meidän on saatava se energiavaje joitain ja helpoiten saamme sen jättämällä kilokaloririkkaat herkut pois.

Kokemuksesta oppia

Aika moni meistä, etenkin nainen on pudottanut painoa ainakin kerran, ja monet lukuisia kertoja. Joskus sitä ihmettelee, miksi me emme opi? Miksi se painon pitäminen on niin vaikeaa? Voisiko taustalla olla tottumusten pysyvän muutoksen lisäksi myös ajattelutapamme. Kun laihdutamme, nimeämme projektin saman tien dieetiksi, laihdutusmatkaksi tai millä nimellä sitä kukakin kutsuu. Mutta se on kuuri tai matka, jolla on alku ja loppu. Kuitenkaan se ei tuo niitä pysyviä muutoksia, sillä meidän täytyy tehdä ne muutokset loppuelämäämme. En väitä, että laihdutusnopeudella olisi vaikutusta pysyvyyteen, olen nähnyt monenlaisia onnistujia matkan varrella. Väitän, että taustalla on tapa, millä ajattelemme asiaa. 

Kun opimme suhtautumaan pudotukseen ja loppuelämän kevyempään elämään armollisemmin ja suopeammin, tulokset ovat pysyvämpiä. Kun opimme ajattelemaan, ettemme joudu luopumaan mistään, vaan saamme tilalle paljon ihania asioita. Ei nykyruokailutottumuksilla toki tuloksia tule, mutta kun muutamme asenteen, tottumuksemmekin muuttuvat siinä ohessa. Pakottamisen sijaan annamme mahdollisuuksille tilaa. Otamme pieniä askeleita, opimme ruoskimisen sijaan kiittämään itseä, teemme pudotusmatkan valmentajan kanssa läpi henkisesti esim. NLP-menetelmillä. Pääsemme kiinni omiin mörköihimme, ja voimme taklata ne halutessamme. 

Projekti on toki sitä, että ymmärrämme fysiologiaa, mitä meidän täytyy tehdä jotta teemme turvallisesti ilman mitään uskomus-dieettejä. Ymmärrämme, mikä liikunnan osuus projektissa on ja miten rasvaa saa ja kannattaa käyttää, hiilihydraateista ja proteiinista puhumattakaan. MUTTA silti se iso juttu pyörii siellä meidän korviemme välissä. Missä ajatuksemme pyörivät. Miten ne siellä pyörivät? Miten haluamme niiden pyörivän?

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne.
- Albert Einstein