Rintasyövästä toipumisen matka

Kiinnostukseni aiheeseen syntyi monestakin syystä. Harva aikuinen säilyy tilanteessa, ettei kukaan läheisistä tai ystävistä ole sairastunut syöpään. Reaktiot vaihtelevat yksilöittäin eikä ole yhtä oikeata tapaa sanoa, mikä on oikea tai väärä reaktio. Jokainen sairastunut reagoi eri tavalla sairauteen, mutta itseäni kiinnosti se, mitä ominaisuuksia ja voimavaroja meillä onkaan kriisitilanteessa. Taustalla on paljon historiaa, erilaatuisia syövän asteita, mutta asenteella on kuitenkin haastattelujen perusteella suuri merkitys. Jokainen rintasyövästä toipumisen matka on erilainen.

Tein NLP:stä oppimallani mallinnus-menetelmänä haastatellen rintasyövästä selviytyneitä naisia keskittyen heidän voimavaroihin. Haastetteluissa oli mukana myös erittäin aggressiivisen syövän kohdanneita naisia. Kuitenkin koko ajan täytyy muistaa, että jokainen tunne on oikeutettu ja oma tunne.

Tutkimustani tuki yhden haastateltavan antama kirjavinkki ”Nainen ja rintasyöpä, rikottu mutta kokonainen”. 

Taustaa

Oma uskomukseni ennen haastatteluja oli se, että kyseessä vain naisten tauti, mutta opin sen, että se on miehilläkin mahdollinen, vaikka harvinainen. Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä, johon sairastuu noin joka kymmenes nainen jossain elämänsä vaiheessa. Suurin riski on pelkästään syntyminen naiseksi, mutta muita riskejä ovat perintötekijät, synnyttämättömyys tai myöhäinen ensi synnytys sekä elintavat, kuten tupakointi, ylipaino tai runsas alkoholin käyttö.

Pelkkää sana syöpä on sanana hyvin tunnepitoinen. Kirjassa pohditaankin sanalle kauniimpaa sanaa. Toisaalta voiko siitä kaunista kuitenkaan tehdä? 

Tieto sairaudesta tulee useimmille yllättäen. Kirjan mukaan usein sairautta ei edes tunnisteta. 

Oma asenne

Kaikilla oli perusasenteena se, ettei tämä ole kenenkään syy. Yksi haastateltava totesi: ”Kenelle muulle olisin sen antanut?”. Koettiin yleisesti, että syiden ja sen miettiminen, mikä on syy, onko tämä rangaistus, onko minussa vika, olisinko voinut elää terveellisemmin tai toisin, ei johda mihinkään, koska menneisyyttä me emme voi muuttaa. Sen takia ei ollut itsesääliä tai katkeroitumista.

Ympäristöön liittyvät asiat

Haastettelun sekä kirjan perusteella lääkärin asenne on erittäin tärkeä sen lisäksi, että lääkärin vastuu on suuri. Kokemukset ovat pääsääntöisesti hyviä. Luottamus terveydenhuollon henkilökuntaan on tärkeää. Lääkäri - potilas -suhteessa potilas kysyy asioita, kun siihen on tarve. Hän luottaa lääkärin ja hoitohenkilökunnan tekemisiin ja myös sanoihin. 

Diagnoosin jälkeen lääkärin sanojen merkitys nousi tärkeäksi. Siinä hetkessä usein luodaan se uskomus, selvitäänkö taudista vai ei. Yksi henkilö totesikin, että hän tajusi vasta jälkikäteen, miten vaarallinen hänen syöpä oli. Sairauden aikana kaikki energiat olivat paranemisessa. Lääkärin sanat: ”Et sä kuole” koettiin merkityksellisenä viestinä. Lääkäri tekee vaikeita päätöksiä, ja päättää myös sairauslomasta versus työssäkäynnistä. Hän antaa uskoa, että nyt hoidetaan tämä alta pois, johon menee vuosi ja sen jälkeen voidaan elää taas normaalia elämää. Syöpäklinikka koettiin kaikissa tekemissäni haastatteluissa turvalliseksi paikaksi.

Historian ja lapsuuden turvallisella kasvualustalla näyttäisi olevan yhteys elämään ja haasteisiin suhtautumisessa. Se tuo voimia, auttaa realiteettien kohtaamisessa ja suvaitsevaisuudessa itseä kohtaan.

Jatka omaa elämää -ohje toimi pohjalla. Jokainen jatkoi harrastusten parissa, tapasi ystäviä ja toteutti unelmia, omia ja yhteisiä perheen tai läheisten kanssa. 

Läheisille kertomisen suhteen oli pientä poikkeamaa. Osa kertoi heti, osa odotti ja koki lapsille kertomisen vaikempana. Kaikilla oli vahva perheen ja ystävien tuki. Kuolemasta puhuminen oli läheisten kanssa vaikeaa,  sillä muut eivät halunneet puhua. Sairausvaiheessa kuitenkin tulee ajatuksia mieleen ja alitajuisesti valmistautuu myös pahimpaan. Vertaisryhmät olivat osalle tärkeitä, osalle ei. Vertaisryhmissä on riski siihen, että osa uhriutuu ja kertoo marttyyritarinoita, joita ei jaksanut kuunnella.

Fyysiset oireet

Fyysiset oireet ovat aina yksilöllisiä. Uskon, että osittain ne myös ne unohtuvat ajan kanssa. Tukan lähtö ei huolettanut ketään, eikä rinnan poistokaan ollut katastrofi. Kivut veivät energiaa ja väsymys vaivasi, mutta se hyväksyttiin osana prosessia.

Päivärutiinien merkitys näytti olevan merkityksellinen. Se, että ei jäänyt makaamaan sänkyyn, vaan ulkoili päivittäin tai hyvinä hetkinä ja ylipäätään teki asioita. Fyysinen tekeminen auttoi. Huomio kiinnittyi ravitsemukseen, jopa sen terveellisyyteen sekä sen lisäksi salli itselle pieniä nautintoja. Tärkeää oli pukeutua ja lähteä ulos, vaikka vain pihalle istumaan. Lilluminen negatiivisuudessa ei vie eteenpäin.

Yleinen kommentti oli se, että sädehoidot pitivät kiinni yhteiskunnassa. Siitä tuli tekemisen ja lähdön tunne. Hyvät hoitajat tekivät hoidoissa käymisen mukavaksi. Toiminnan tasolla suunnitelmista kiinni pitäminen ja konkretiaan fokusointi auttoi. Monet mainitsivat analyyttisen asenteen auttavan arjessa.

Kyky kuunnella kehoa auttoi, mutta ei kuitenkaan jatkuvasti itseä tarkastelu. 

Selvitymiskeinot psyykkisesti ja elämänasenne

Vahvasti esille nousi asenne elämään sekä kyky käsitellä tunteita, itsensä ja toisen kunnoittaminen, ylipäätään elämän kunnioittaminen - elää sovussa itsensä ja luonnon kanssa.

Arvot ja arvomaailma nousivat kaikilla vahvasti, vaikka niiden sanoittaminen oli kaikilla hieman vaikeaa alussa. Monet eivät olleet miettineet arvomaailmaa sanojen kautta.

Analyyttinen ja jopa ulkopuolinen asenne toimivat keinoina vaikeissa tilanteissa. Faktat ohjasivat eteenpäin. Käytännön läheisyys ja kyky olla panikoitumatta auttoi. Kyky rajata oma elämä ja tunnistaa voimavarat, kyky vaatia ja hakea apua sekä suojata itseä. 

Rohkeus oli yhteinen piirre kaikilla. Siihen liittyy uskallusta tehdä ratkaisuja ja elää elämää. Se tuo päättäväisyyttä ja tavoite säilyy kirkkaana! Löytyi myös rohkeutta katsoa asioita ulkopuolisen silmin. Rohkeuden lisäksi kaikilla löytyi kyky selviytyä.

Hyväksyminen tarkoitti virheiden tunnustusta, kykyä pyytää anteeksi, korjata eikä selitellä. 

Hyvä itsetunto auttaa myös siinä, ettei yritä enempää kuin on.  Kaikilla oli halu kasvaa ja oppia ihmisenä ja voittaa itsensä. 

Positiivinen asenne elämään auttoi. Sitä oli kyky ajatella, että on onnekas, osaa nauttia pienistä asioista, arjesta, kauniista asioista, ystävistä. Elämä on tässä -asenne ja elämä on kivaa.

Muita vahvuuksia oli se, että tunnistaa omat voimavarat. Kyky elää tässä hetkessä ja kyky päästää irti, eli ei jää kiinni vaikeisiin hetkiin. Vellominen negatiivisuudessa ei palvele itseä eikä ketään. Asioita tehdään nyt, ei huomenna. Otetaan vastuu omasta elämästä rehellisesti itselle ja muille. Kyky keskittyä siihen mikä hyvin, ei siihen, mikä on huonosti. Ratkaisujen etsiminen on syyllisten löytämisen sijaan tärkeämpää.  Ajattelutaito, että kaikesta selvitään. Huumori auttoi monissa vaikeissa hetkissä.

Luottamus tulevaisuuteen ja ihmisiin, joka näkyy myös aiemmin mainitsemana luottamuksena auktoriteetteihin ja hoitojärjestelmään. Luottamus siihen, että saa parasta hoitoa ja asiat järjestyvät. 

Uskomukset

Lopuksi vielä kuulemiani uskomuksia:

Uskomus suurempaan voimaan, tarkoitus jäädä henkiin. 

Jos ihmishenkiä ei ole menetetty, tilanne on aina korjattavissa. 

Kun on elämää, on toivoa. 

Uskomus siihen, että ihmisellä on aina mahdollisuuksia, joista me valitaan se paras.

Olen kiitollinen, että sain kokea nämä yksilölliset ja koskettavat tarinat. Jokainen tarina on erilainen ja yhtä tärkeä sekä ainutlaatuinen. Elämä on arvokas asia, kun sitä osaa arvostaa.