Tunteiden hyväksyminen

Edellisessä kirjoituksessani jäsensin mallituksen tuloksia rintasyövän läpikäyneiden naisten elämästä, ja siellä yhtenä voimavarana nousi tilanteen ja tunteiden hyväksyminen. Joskus on asioita, joille emme voi mitään ja tuulimyllyjä vastaan taisteleminen syö sitä hyvää energiaa ja vie voimia, ja saattaa johtaa mielen vaipumisen synkkyyteen. Hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita myöskään kieltämistä tai luovuttamista, vaan totuuden kohtaamista sellaisena kuin se on ja hyväksymistä. Hyväksymiseen kuuluu mielestäni positiivinen ja ratkaisukeskeinen ajattelu.

Kirjoitukseni jälkeen olen joutunut kohtaamaan sairastumisen tuomia  haasteita toisista suunnistakin lähipiirissä. Meille läheinen ihminen sairastaa Alzheimeria ja muistin huonontuessa joudun itsekin läheisenä kohtaamaan monenlaisia tunteita. Siihenkin liittyy se, miten oppia hyväksymään ne tunteet ja ymmärtämään se, mikä on totta ja mikä on oman tunnemielikuvituksen tuotetta. Muistisairaan kohdalla täytyy myös muistaa se toisen ihmisen tila, kuka siellä puhuu. Ihmisen persoonallisuus muuttuu ja usein sitä huomaa keskustelevansa ”sairauden” kanssa. Muistisairaudestsa toisen kerran enemmän, sillä sairauteen liittyy asioita, tunteita ja haastavia tilanteita niin paljon itse sairastavan tilanteeseen kuin meihin läheisiin. Emme itse valitse sairauksia, joita saamme, mutta muistisairautta en toivoisi edes vihamiehelleni, jos niitä olisi.

Toinen haastavan tilanteen kohtaaminen liittyy puolisooni, jolle liikunta on todellinen elämäntapa, uskonto ja yksi ravinnon lähde. Mikaelilla alkoi jo keväällä treenimäärien johdosta ongelmat takareidessä ja pakaran alueella. Barkley Marathons keskeytyi ehkä osittain siitä, osittain myös huonoista polvien kunnosta ja kilpailun mahdottomuudesta. Jälkikäteen voi spekuloida olisiko voinut sitä tai tota tapahtua, jotta se olisi onnistunut, mutta ei. Kilpailu on niin kova, että en ollut dokumentin perusteella ymmärtänyt, ja se vaatii niin paljon sitoutumista harjoitteluun, alueeseen tutustumiseen ja pelin taktiikkaan paneutumista, jotta pääsisi läpi. Se vaatii erinomaista kykyä suunnistaa ja hahmottaa maasto, muistaa miten missäkin mennään. Eli jalan ongelmia ei voi syyttää sen kisan keskeytyksestä. Mutta kevään aikana alkoi tulla selväksi, että kisaan treenatessa ja kilpailussa jalka otti sen verran nokkiinsa, että juoksemisesta ei enää tullut mitään. Jälkispekulointia voi miettiä myös treenimäärien osalta, mutta ei tämä ollut ensimmäinen kerta kun määrät olivat hieman suurempia. Kuitenkin hän treenaa myös monipuolisesti joogasta salitreeniin, pyöräilee jne., joten välillä ehkä emme vaan kykene kaikkia ongelmia välttämään.

Kipujen lisääntyessä hän lähti tutkituttamaan jalkaansa sairaala NEOon Sakari Oravan hoivissa, jossa ennenkin oli hänen urheiluvammoja hoidettu. Aika nopeasti asiat etenivät magneettikuviin ja diagnoosiin Hamstring-sydroomasta. Nyt hän on toipumassa leikkauksesta, ja loppuvuosi on ns. paketissa. Saahan hän vähän liikkua jo joidenkin kuukausien jälkeen, mutta ei siihen malliin, mihin hän on tottunut. 

Kun seuraan vierestä ihmistä, joka treenaa joka päivä jotain, ja sai hetken päästä kävellä vain vessaan ja jääkaapille kepeillä, muutos arjen rutiineissa oli huikea. Ajan nyt vielä saa kulumaan lukiessa tai Netflixiä katsoessa, ja mieli saa näin ruokaa. Mutta se keho, se ei saa liikuntaa johon lihakset ovat tottuneet, ja tämä voi aiheuttaa helposti ärtymystä. Mutta tässäkin hyväksyminen on ainut tapa selviytyä. Hyväksyä tilanne, ottaa sen vastaan sellaisena kuin on, ja suuntaa energiat paranemisprosessiin ja tulevaisuuteen. Hyväksyminen on paljonkin positiivisten ajatusten ruokkimista sen sijaan että jossittelee mennyttä tai tulevaa. 

Hyväksyessä asiat niitä ei tarvitse arvottaa, ei hyvä-paha-ajattelua vaan kaikille tunteille vaan toivotetaan tervetuloa. Otetaan ne vastaan sellaisena. Kuitenkin meidän täytyy ensin olla tietoinen omista tunteista ja suhtautumisesta asiaan. Jos kiellämme pahan mielen, emme myöskään pääse työstämään sitä ja hyväksymään sitä. Hyväksymistä voi harjoituttaa askel kerrallaan tietoisuustaidoilla tai mielikuvaharjoituksilla.